Aristoteles aikoinaan määritteli, että ihminen on eläin, mutta nimenomaan poliittinen ja järkeä käyttävä eläin. En nyt sano mitään siitä, ovatko poliittisuutemme ja järjen käyttämisemme aina sopusoinnussa, mutta jostain syystä Aristoteles korosti näitä kahta ominaisuutta. Politiikan eläimellisyys ei kuitenkaan rajoitu tämän muinaiskreikkalaisen tekemään kiteytykseen.
Eläinhahmoja käytetään itse asiassa monesti poliittisten tai yhteiskunnallisten ideoiden kuvaamiseen. Eläinten avulla voi helposti esittää ryhmiä ja kertoa voimasuhteista, arvoista ja luonteista. Mietitään nyt vaikka George Orwellin Eläinten vallankumouksen (1945) asetelmaa, jossa maatilan vallankumousta johtavat siat. Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta kohta toiset eläimet ovatkin tasa-arvoisempia kuin toiset. Tai mitenkäs Art Spiegelmanin Maus-sarjakuva (1980), jossa toisen maailmansodan aikaiset Euroopan juutalaiset kuvataan hiirinä, saksalaiset kissoina, puolalaiset sikoina ja niin edelleen? Paljon suurempi yleisö tuntee piirroselokuvan, jossa leijona on savannin eläinten kuningas.
Nietzsche puhui moraalista kotkien ja karitsojen vertauskuvilla. Joskus ihmisen lähisukulaisia tuntevat päätyvät miettimään, olemmeko enemmän bonoboja vai simpansseja – tai kumpia meidän tulisi mieluummin olla. Raamatussa visioidaan, että viimeisellä tuomiolla meidät jaotellaan vuohien ja lampaiden ryhmiin.
Politiikka on eläinten laji, ja eläimiä olemme me itse. Ajattelin aluksi, että antaisin tälle blogille nimeksi ”Retkellä eläintarhassa”, mutta se kuulosti epärehelliseltä. Poliittisina eläiminä olemme pikemminkin villieläimiä kuin tarhaeläimiä: emme toimi varmasti tiedetyissä ja vakituisissa rajoissa, vaan muovaamme ekologisia lokeroitamme jatkuvasti. Erikoista kyllä, politiikan teossa olennainen taito on tästä huolimatta uskoa ja uskotella, että elämme nimenomaan tarhassa, jonka aitoja ovat niin sanotut realiteetit. Tämän takia en myöskään nimennyt blogiani toiveikkaasti sanoilla ”Ulos eläintarhasta”, koska tuskin me sieltä mielikuviemme tasolla ulos pääsisimme.
Minä olen Olavi Seppänen, toimittaja ja käsikirjoittaja, teologian kandidaatti. Politiikan safari -blogissa tutkailen poliittisia tapahtumia ja politiikan taustalla vaikuttavia periaatteita. Pyrin esiintymään enemmän analyyttisena kuin julistavana äänenä. Oma yhteiskunnallinen näkemykseni tulee kuitenkin jollakin tavoin näkyviin blogin sisällössä. Olen suurkaupunkilaisen silmillä maailmaa tarkasteleva, melko vapaamielisen ja maallisen kotikasvatuksen saanut ihminen. Minulle veljeys tulee ensin, vapaus toisena ja tasa-arvo kolmantena. Kaikki kolme ovat kuitenkin mukana ja tiiviisti peräkkäin, uskoakseni hyvistä syistä.
Poliittinen safari 